Theme Layout

[Rightsidebar]

Boxed or Wide or Framed

[Framed]

Theme Translation

Display Featured Slider

Featured Slider Styles

[Centred]

Display Grid Slider

No

Grid Slider Styles

[style4]

Display Trending Posts

Display Author Bio

No

Display Instagram Footer

Don´t use my photos without my permission.
Ethän käytä kuviani ilman lupaani.
Copyright ©¸Johanna Koskiranta

Let's Connect

5/recent posts
Ruuhkavuodet - lomalla Porissa ja ARVONTA

Ruuhkavuodet - lomalla Porissa ja ARVONTA


Parisuhdelomalla Porissa keskellä pimeintä talvea - uhka vai mahdollisuus? Ja kun kyseessä on vielä oma kotikaupunki...

Itseasiassa järjettömän helppoa ja järkevää kun aika on vähissä ja lastenhoitajat kortilla. Viime vuosina olen kokenut mitä ruuhkavuodet oikeasti tarkoittavat. Kun lapset harrastavat ja vanhemmat yrittävät, kun lapset syövät enemmän kuin ehdit tehdä. Kun pelejä ja kisoja on samaan aikaan ja joka paikassa pitäisi olla. On talkoita, kuskaamisia ja pelejä ja kaikki x 2. Kisoja ja pelejä pitää käydä katsomassa, koira pitää ulkoiluttaa ja töitäkin pitää tehdä. Koulunkäyntiä pitää vahtia, kysellä kokeisiin ja lukea Wilmaa. Joskus koko rumba menee hermoihin. Tämän kaiken keskellä pitäisi pysyä täysijärkisenä ja pitää huolta parisuhteesta, koska ruuhkavuodet hukuttavat suhteita. Ruuhkavuodet ovat todellakin nimensä veroisia ja jokainen parisuhteelle pyhitetty hetki on aivan varmasti sijoitus tulevaisuuteen sekä pieni pako arjesta. Jo se auttaa, että pääsee irti ihan kaksistaan valmiin ruokapöydän ääreen ja ulkoilemaan muutamaksi tunniksi. Kun siihen vielä lisätään hotelliyö, niin puhutaan todellisesta irtiotosta.

















Karkasimme yksi kaunis perjantai-iltapäivänä, jätimme lapset ja koiran isovanhempien hoitoon. Suutansimme Original Sokos Hotel Vaakuna Poriin ja kirjauduimme sisään. Kerrankos sitä omassa kotikaupunkinsa hotellissa yöpyy. Olin tilannut etukäteen huoneesen pullon samppanjaa, koska olimme parisuhdelomalla ja syntymäpäiväkin oli nurkan takana. Näin siis perustelin asian itselleni, vaikka mielestäni samppanjan ostoa ei kuulu/eikä tarvi perustella kenellekäään ja kaikkein vähiten itselle. Aina on oikea aika samppanjalle ja varsinkin kun loistavan Feuillatten samppanjapullon saa alle 40 Eurolla. Ehdimme nauttimaan lasilliset ennen ruokailua ja jätimme samppanjan jäihin paluutamme odottamaan.

Läpi tuiskun taivalsimme Ravintola Toreroon, jossa käymme aika usein lasten kanssa. Olin varannut meille hyvin aikaa, koska lomalla ei ole kiire varsinkaan kaksistaan. Porissa ei ole kovinkaan montaa paikkaa, jossa saat syödä kynttilänvalossa, tunnelmallisessa miljöössä, mutta Torero on juuri sellainen. Alkuun lasillinen Cavaa ja Murulle Sangriaa. Alkupalaksi blinejä, niitä ihania rapsakoita ja siikakeittoa. Pääruoaksi hiiligrillattua maalaiskanaa, porsaanribsiä ja chorizoa miekassa sekä jälkkäriksi creme catalana, ihan puoliksi vain.





Kun on syönyt hyvin ja nauttinut muutaman lasillisen viiniä, on juuri täydellinen olo siirtyä kulttuurinautintojen pariin. Porissa kulttuuri voi hyvin. Muutaman mainitakseni Porin Teatteri, Porin Ooppera, Sinfonietta ja sitten se minun lempparini eli Rakastajat-teatteri. Se pikkuinen teatteri, joka kasvoi isoksi olematta kuitenkaan etäinen. Rakastajat-teatteri tarjoaa laadukasta teatteria ja niin paljon muutakin, välillä ruokaakin. Teatteri, jossa voi istahtaa pöytään viinilasillisen kanssa, kuten teatterissa kuuluukin. Sinnehän me suuntasimme. Olin varannut liput Viettelysten asuntovaunuun, joka on Leea Kleemolan ohjaama esitys ihmisistä hyvin mielenkiintoisten uusien elämänvaiheiden kynnyksellä. Esitys oli herättänyt paljon keskustelua ja hyvä niin, mutta esityksen kritisoitu alastomuus oli niin luonnolllista kuin vain mahdollista. Me tykkäsimme ja suosittelen käymään katsomassa. Esityksen jälkeen oli vielä mahdollisuus keskustella aiheesta. Rakastajat-teatteri järjestää kerran vuodessa myös Lainsuojattomat -festarin ja tänä vuonna se on 1-9.9., ohjelmaa ei ole vielä julkaistu, mutta kannattaa tarkkailla sivua. Huikeita esityksiä ja paljon.




Käväisimme ottamassa vielä iltadrinksut hotellin Amarillossa todetaksemme drinkit hyviksi ja itsemme sopivan ikäisiksi vetäytyäksemme nauttimaan samppanjaa huoneeseen.

Olen kuullut paljon hyvää Porin Vaakunan aamiaisesta, mutta se ylitti odotukseni. En yhtään ihmettele, että brunssilla käy runsaasti hotellin ulkopuolisia vieraita. Valinnanvaraa riitti ja iso osa tuotteista oli paikallisia. Puuroa oli 3 erilaista ja vielä tuorepuuroakin. Hämmentävää, kun löytää yhden Suomen parhaimmista hotelliaamiaisista omasta kotikaupungistaan. Muistakaa tämä, kun valitsette hotellia ensi kesän asuntomessumatkalle Poriin 6.7 – 5.8.








Ihana miniloma, ei mitään outouksia eikä valtavia odotuksia vaan juuri sitä mitä tarvitsimme - hetken kahdestaan ja mukavaa olemista!

ARVONTA

Nyt teillä on mahdollisuus parisuhdelomaan eli arvotaan
- 2 hengen LAHJAKORTTI vapaavalintaiseen SOKOS HOTELLIIN
ja
- 2 hengen liput RAKASTAJAT-TEATTERIIN Poriin joko Viettelysten asuntovaunuun tai Elämä kunnossa -esitykseen.

Kertokaahan kommenttikenttään terkkuja minulle, niin arvon 2 hengen hotelli-lahjakortin sekä teatteriliput kahdelle ensi torstaina 1.3.2018. Kisa käynnissä myös Instagramissa, jonka kautta voit tuplata mahdollisuutesi voittoon.


Kaupallinen yhteistyö Original Sokos Hotelli Vaakuna 




Enemmän elämää lähes livenä InstaStoryssa



More »
Hellan ja viinilasin välissä
37 Comments
Nyt aletaan bodaamaan

Nyt aletaan bodaamaan


Yes, vihdoinkin terveenä. Eilen pääsin pilatekseen ja tänään pyöräilemään. Nyt on niin hyvä fiilis. Olen tunnistanut uuden jännän olon liikkumisen jälkeen, jalkani ovat maassa kokonaan. Kuullostaa hassulta eikä tällä ole mitään tekemistä sen kanssa, että muuten leijuisin, vaikka usein teen kyllä sitäkin. Liikunnan jälkeen on maadoitettu tunne ja ihan kuin olisi kasvanut pituutta pari senttiä lisää. 

Olen saanut tosi paljon kyselyitä ferritiinistä ja miten sain sen lopulta nousemaan. Olen luvannut kirjoittaa teille piakkoin juttua siitä. Sen verran monisäikeinen ja pitkä juttu se on kilpirauhasen vajaatoimintoineen että seikkailun kirjoittamiseen menee hetki. Teen sen, koska tiedän että en ole ainoa ja suuri osa ei tiedä tämän edes vaikuttavan näin laajalti. Jos edes yhtä voisin auttaa kulkemaan helpompaa tietä kuin minä.

Nyt kuitenkin monien lääkärintarkastusten jälkeen voin sanoa, että minulla on mahdollisuus muuttaa elämäni suunta hyvään. Mitään peruuttamatonta en ole saanut aikaiseksi ja eilen diabeteslääkäri käski minun alkaa bodaamaan. No en ehkä ihan sitä, mutta lihasten määrä tulee olemaan se, joka saattaa kääntää diabeteksen uhan pois. Kyseessä on siis geeniperimän aiheuttama diabetes eikä ylipainosta johtuva, vaikka olin niin ajatellutkin. Tässä tapauksessa laihduttaminen ei siis välttämättä käännä paastosokereita laskuun, mutta kasvava lihanmassa saattaa tehdä sen. Voitte uskoa, että otan oljenkorren käyttöön ja jos punttia on pakko nostaa, niin sitten se tehdään. 

Ajatelkaa millaista johdatusta oli, että minulle tehtiin InBody -mittaukset kuukausi sitten. Ilman näitä mittauksia minulla ei olisi ollut mitään faktoja lääkärille kroppani koostumuksesta. Nyt kun tiesin huonosta lihasmäärästäni oli kristallin kirkasta, ettei lääkitystä aloiteta vaan yritetään treenata lisää lihaksia. 

Nyt lopetan sairauskertomukseni ja lupaan keskittyä positiiviseen ajatteluun. Tosin sekin on välillä suunnattoman vaikeaa kun talossa on pahimmassa murrosiässä oleva teinipoika, joka saa minut kiihtymään nollasta sataan alle 15 sekunnissa. Valitettavasti en ole seesteisiä äitejä vaan erittäin vahvasti italialaisella temperamentilla varustettu. Pitääpä mitata joku kertaa syke kun taas kiihdytän sataan, saattaisi PT yllättyä tuloksista. Siinä yksi lisäsyy liikkumiselle, saan teiniangstikeräymät pois. Toimii, ainakin hetken!

Tämä kuva on otettu Chilessä maaliskuussa 2016 ja ensi kesänä tai viimeistään syksyllä meidän pitäisi olla yhteensä vähintään 30 kiloa kevympiä ja huomattavasti parempi kuntoisia. Vähän itseäkin jännittää. 



Ihanaa loppuviikkoa!


Enemmän elämää lähes livenä löytyy instastoryssa


More »
Hellan ja viinilasin välissä
2 Comments
Takapakkia

Takapakkia


Viime viikon treenit jäivät vähiin. Tiistain treeneissä tuntui kuin olisin treenannut pelkillä keuhkoillani ja haukoin happea kuin ahven kuivalla maalla. Vähän ihmettelin itsekin, mutta laitoin huonon kunnon piikkiin.



Vaikka niin toivoin, että olin syönyt tarpeeksi marjoja, niin tulihan se flunssa minullekin ja "ahvenilmiön" syy selvisi. Karkoitukseen tarkoitettu inkivääri, kurkuma, sitruuna, hunajajuoma ja Echinaforce toimivat, mutta flunssa keräsi voimia yhden lisäpäivän ja juuri kun minä olin varma selvitymisestäni se iski uudelleen. Keuhkot ovat raskaat ja voimat vähissä, muita oireita ei olekaan. Olen päätellyt, että nyt on varmasti parempi ottaa rauhallisesti ja siitä syystä jätin viime viikolla kahdet treenit väliin ja pahasti näyttää siltä, että tauko jatkuu. Nämä ovat takapakkeja, joita väkisinkin tulee ja sehän on vain elämää. Siltikin ketuttaa! Ulkona on niin kylmä, ettei edes koira suostu lähtemään lenkille, joten ehkä uppoudun peiton alle tietokoneeni kanssa tekemään kaikki duunit, jotka ovat jääneet rästiin ja teen ruokalistaa parille seuraavalle viikolle.

Ruokailuista ei ole mitään syytä lipsua, vaikka selkeästi sairastaminen heikentää mielen vahvuutta. Minä kun kuulun niihin onnellisiin, että mikään ei koskaan tunnu vievän ruokahaluani, ei edes sairastaminen. Tosin ylimääräiset hunaja-annokset on otettu käyttöön ja valmistauduttu henkisesti, että painonlaskua ei tällä viikolla tule.

Vähän on huono fiilis, mutta onneksi olen kuitenkin tolpillani enkä kuumeessa.

Hyviäkin juttuja on, mulla oli eilen synttärit ja sain lahjaksi kuulokkeet, joilla voin luukkuttaa musiikkia täysillä kun taas pääsen juoksemaan. Kävin eilen pienellä kävelyllä koiran kanssa ja koekäytin niitä hieman. En ole aivan varma miten ne mahtavat pysyä korvissa ilman pipoa ja kuuluuko omien askelten kaikua noin rajusti kun napit ovat korvissa? Nämä olivat sellaisia ensimmäisiä huomioita. Minulle musiikki on voima, joka saa jaksamaan melkein mitä vain ja uskon, että lenkitkin kulkevat paremmin sen voimalla. Sitä tullaan tarvitsemaan kunhan tästä tokenen.

Tällä viikolla lupailen teille reseptejä ja juttua talvisesta Pariisista sekä instastoriesin puolelta löydätte   piakkoin tarinaa uudesta ystävästäni, joka saapui tänään postitse.


Toivottavasti te olette pysyneet terveenä ja ihanaa alkanutta viikkoa!



Seuraa mitä hellan ja viinilasin välissä tapahtuu 






More »
Hellan ja viinilasin välissä
2 Comments
Pohjois-Islanti - Valassafari

Pohjois-Islanti - Valassafari


Kunnioitusta herättävät, isot ja kauniit, viisaat ja niin herkästi laulavat valaat. Sellaisiahan ne ovat. Suuruudestaan huolimatta valaissa on jotakin herttaista eikä mitään pelottavaa. Ne ovat luonnon omia kilttejä jättiläisiä ja tätä ei kannata Islannin matkalla jättää kokematta.





Islanti on tunnettu valassafareistaan, niinpä paikkoja ja järjestäjiä on valtaisa määrä. Meidän lähtöpaikkamme oli Dalvik ja järjestävänä tahona oli uusimmalla kalustolla seilaava Arctic Sea Tours.

Jännitin paljon, en valaita ollenkaan, mutta tulisinko merisairaaksi. Kertaakaan en uhrannut ajatustakaan sille, että jäisin jännityksen vuoksi pois. Ainahan sitä voi oksennella valaille ruokaa. Onni suosi rohkeaa ja merenkäynti on hyvinkin siedettävää. Onnekseni aluksemme on nopeasti kulkeva kovapohjainen kumivene, put put veneen aiheuttamaan keinuntaa olisi ollut huomattavasti vaikeampi kestää.




Ensimmäinen pieni loiskahdus tapahtui heti satamasta lähtömme jälkeen. Siirryimme aavistuksen verran avomeren suuntaan ja loppu onkin legendaa. Näimme lähemmäs sata ryhävalaan pintaan tuloa. Tosin kysymyksessä oli oppaan mukaan sama n. 10 valaan ryhmä, joka oli alueella. Ilmatyynyaluksella pääsi nopeasti valaiden läheisyyteen, niitä kuitenkaan häiritsemättä ja matalalta sai kuvattu helposti.

Kuvani eivät tee oikeutta ryhävalaan koolle. Painoa niille kertyy keskimäärin 25–48 tonnia, pituus vaihtelee 12–18 metrin välillä ja naaras on urosta suurempi. Kyseessä on siis todella kunnioitettavan kokoinen eläin.




Kamera laukoi hulluna kuvia ja välillä oli pakko pyyhkiä kyyneliä poskilta. Niin vaikuttavia otuksia ne olivat. Tämä kokemus oli täysin tämän maailman ulkopuolelta ja näin jälkikäteen on vaikea uskoa, että olin näkemässä sitä. Hiljaisen sulavia molskahduksia. Valaiden puhalluksia ilmaan. Välilllä ne olivat niin lähellä, että kurkottamalla olisin saattanut koskettaa. Missään vaiheessa mielessäni ei edes käynyt että valas olisi kaatanut aluksemme. Täydellinen luottamus jättiläiseen pysyi.








Islanti oli täynnä kauneutta ja mystisyyttä. Unohtumattomia kokemuksia ja uskomattomia tarinoita. Valassafari jäi mieleeni ikuisiksi ajoiksi enkä ikinä unohda näitä lempeitä jättiläisiä.


Matkasta aiemmin kirjoitettua
1. päivän Pohjois-Islannin matkasta voitte lukea täältä.
2. päivän Pohjois-Islannin matkasta voitte lukea täältä
3. päivän Pohjois-Islannin matkasta voitte lukea täältä




Matka toteutettu yhteistyössä 
Iceland Air ja Visit North Iceland kanssa





Seuraa mitä hellan ja viinilasin välissä tapahtuu


More »
Hellan ja viinilasin välissä
2 Comments
Elämäntaparemontin tavoitteet

Elämäntaparemontin tavoitteet


Olen miettinyt tämän elämäntaparemonttini tavoitteita ja osa niistä on hyvinkin konkreettisia.

  1. Haluan vaatehuoneeni kapasiteetin käytööni. Tällä hetkellä 90% vaatteistani on käyttämättömässä tilassa. Syy: outo kutistuminen kaapissa. Heitän mielihyvin sen 10% käytössäni olevista pois, kun saan remonttini valmiiksi. Koska vaatteet ovat mystisesti kutistuneet eri kokoihin, saatan saada osan käyttöön jo matkan varrella. Ensimmäinen etappi saavutettu, sain viimeviikolla ulkoiluhousujeni taskut kiinni. Tirskukaa vaan!  Minun tavoitteeni on ehdottomasti laihtuminen, koska ilman sitä ei tämä eikä seuraava kohta ole mahdollinen. 
  2. Terveys. Haluan paastosokerini normaaliksi ja liian viskeraalisen rasvan pois. Nämä varmasti hoituvat samanaikaisesti ja samalla poistuu moni muukin ongelma, joita nämä ovat tuoneet tullessaan. Onnekseni paastosokeri ei ole kovinkaan korkealla ja juuri siitä syystä siihen on parempi tarttua heti. 
  3. Haluan pystyä hoitamaan kuntoani kesällä mökillä. En siis halua olla sidottu kuntosaleihin tai mihinkään laitteihin. Haluan juosta meri-ilmassa ja lenkin jälkeen upottautua meriveteen ja nauttia ulkosaunan löylyistä. Lihastreenin haluan tehdä laiturilla. Haluan siis oppia kuntoilemaan missä vain paikasta riippumatta. Näin en pysty koskaan vetoamaan huonoihin olosuhteisiin. 



Minusta ei koskaan tule ultrajuoksijaa eikä maratoonaria. Arvostan näitä hillittömässä kunnossa olevia kirmaajia, mutta minä olen ihan valtavan tyytyväinen kun saan pidettyä kunnostani huolta, pysyn normikokoisena ja terveenä. Tosin tässä vaiheessa ei kannattaisi sanoa mitään, nälkä voi kasvaa syödessä ja silloin teidän on parempi muistutella.

Haluan kuitenkin olla se nainen, jolla on tästä lähtien lenkkitossut ja trikoot matkalaukussa aina matkalle lähtiessäkin. Haluan lenkkeillä eri maissa ja pysähtyä sen jälkeen rantakahvilaan nauttimaan virkistävän juoman. Mielikuvitukseni ei nyt määritellyt juoman laatua, mutta koska oli aikainen aamu niin kyseessä saattaa olla sitruunamehu. Haluan, että askeleeni on kevyt ja mieleni pirteä. Haluan olla sitä vielä 20 vuoden päästä ja siksi kaikki tämä.

Viime viikon ehdoton highlight oli sunnuntain lenkki. Sen edellisviikon itkemisen jälkeen juokseminen alkoi kulkemaan. Sunnuntaina oli 90 minuutin intervallitreeni, josta oli 60 minuuttia juoksua. Kokonaismatka 10 kilometriä. Ajatelkaa 3 viikon jälkeen 90 minuuttia liikkeellä, josta 60 minuuttia juoksua. En oikein itsekään tahtonut uskoa sitä todeksi, mutta kyllä sitä edistystä tapahtuu kun jaksaa taapertaa lenkkipolulla vaikka sitten välillä itkienkin. Olen onnesta soikeana. Tiedän toki, että pakkeja on tulossa, mutta niitä ei kannata ajatella etukäteen vaan tuudittautua hetkeksi tähän hämmentävään onnen tunteeseen. Minä pystyn!

Ihanaa viikonalkua!

PS. InstaStoriesin puolelta löytyy lisää treenielämää ihan päivittäin ;) Linkki tuossa alhaalla.


Seuraa mitä hellan ja viinilasin välissä tapahtuu





More »
Hellan ja viinilasin välissä
7 Comments
Pohjois-Islanti Day 3

Pohjois-Islanti Day 3


Aamu valkeni Husavikissa tuulisena ja hieman harmaana. Suunnitelmissa oli luontomatkailua koko päiväksi Lake Myvatnin ympäristössä luonto-oppaan kera.

Islannin upeat luonnon kylpylät tekivät lähtemättömän vaikutuksen



Ensimmäinen kohteemme oli Ásbyrgi, hevosenkengän muotoinen kanjoni. Maisemat salpasivat hengityksen. Kuvistakaan ei käy ilmi, miten valtavasta muodostelmasta on kysymys. Monenmoista legendaa on olemassa, mutta suosituin niistä kertoo että muodostelma on syntynyt Odinin 8-jalkaisen hevosen kavion kosketuksesta ja tottahan toki olin samaa mieltä asiasta.






Seuraava pysähdyspaikkamme oli Dettifoss, Euroopan voimakkain vesiputous. Dettifoss sijaitsee Jökulsárgljúfurin kansallispuistossa. Putous on Jökulsá á Fjöllum joessa, joka virtaa Vatnajökullista merelle. Putoukset ovat yli 100 metriä leveitä ja 45 metriä korkeita. Dettifossista kulkee 34km mittainen vaellusreitti kanjonissa Asbyrgiin ja matkalla voi leiriytyä Vesturdalurissa.
Tuuli navakoitui ja myrskyä oli luvassa. Saimme kokea tuulen mahtavan voiman putouksen äärellä. Tuuli oli niin kovaa, että puhelin jolla yritin ottaa videota, ei tahtonut pysyä käsissäni. Sillä hetkellä olin tyytyväinen painooni, se piti minut lujasti maassa.
Alueella oli useampi putous, kävelin paluumatkalla luonto-oppaamme kanssa katsastamassa myös nämä pienemmät putoukset kun muu ryhmämme pakeni auton suojiin tuulelta. Vain hullu valokuvaaja nainen halusi kuvata myös pienempiä putouksia. Aivan huikea paikka, toistan sanaa mykistävä, mutta kun se jälleen oli sitä. Kuvista huomaatte ihmisten koot ja sen kautta pystyy hieman hahmottamaan putouksen kokoa.




Vähän on myrskytippoja linssissä



Jatkoimme kiehuville mutalähteille, tiedättekö sellaisia jotka sanovat blop blop blop. Lähekkäin sijaitsevat Námaskarð ja Námafjall sylkevät ja höyryävät toinen toistaan oudomman tuoksuisia ja näköisiä aineksia. Mädäntyneen kananmunan tuoksu on vallitseva, mutta senkin unohtaa kun katselee näitä kauniita höyryä puskevia lähteitä ja ympäristön upeita värejä.


Mallina matkabloggari Veera Bianca

Ja sitten minä, parempi pysytellä vaan kameran takana. Kuva by Veera Bianca.





Portti maapallon ja helvetin välillä - Dimmuborgir. Tällä asuvat myös Islannin Yule Lads eli 13 joulujätkää, jotka tekevät piloja ja kiusaa joulun alusaikaan. Dimmuborgir on täynnä erikoisia laavamuodostelmia, jotka antavat mielikuvitukselle siivet, riippuen mistä suunnasta muodostelmia katsoo. Islannissa oli ruska-aika ja se taikoi upeat värimaisemat mustaa vasten.








Pitäähän Islannissa kylpeä muuallakin kuin oluessa. Mývatn Nature Baths eli luonnon omat kylpylät on yksi matkan aistihuipennuksista, puhumattakaan saunasta jonka lämpö tulee maan sisältä. Vesi on sekoitus mineraaleja, silikaatteja ja geotermisiä mikro-organismeja. Hopeasormukset kannattaa jättää pukukoppiin tai väri saattaa olla hyvinkin mielenkiintoinen uinnin jälkeen. Upea kokemus, joka jätti ihanan raukean ja harmonisen olon. 




Nälkä oli unohtunut, mutta kylpemisen jälkeen olin täysin valmis syömään vaikka lehmän. Kuin sattuman kaupalla päädyimmekin navettaan Vogafjos - the cowshed restaurant eli todellakin navettaravintola. Tosin navetta oli lasin takana, jonne pääsi silittelemään lehmiä tiettyinä kellon aikoina. Nämä olivat maitokarjaa eli lautasella niitä ei nähty. Kaikki ravintolan ruoat ovat lähiruokaa ja kaikki mitä maistoin oli äärimmäisen hyvää, erityismaininta talon omille juustoille. Ilman mitään hienostelua hyvää ruokaa. Lämmin suositus!







Yön pimeydessä pää täynnä kokemuksia ja maha täynnä hyvää ruokaa ajoimme muutaman tunnin matkan takaisin Iceland Airin Hotel Akureyriin eli samaan hotelliin mistä aloitimme matkamme. Matkan aikana oli muutama pakollinen revontulien katsominen. Täydellisessä piemeydessä ne näkyvät upeasti ja niitä on paljon. 

Islanti on mystinen maa. Omalla tavallaan tuntuu kuin olisit itsekin keskellä jotakin mystistä tarinaa ja mitä tahansa voisi tapahtua. Yliluonnolliset asiat tuntuvat täällä täysin luonnolliselta. En olisi hämmentynyt vaikka ohitseni olisi suhauttanut entisaikojen lisko. Mahtaakohan maailmassa olla muita näin täydellisiä maagisia maita?


Seuraavaksi kerron teille valassafarista

Matkasta aiemmin kirjoitettua
1. päivän Pohjois-Islannin matkasta voitte lukea täältä.
2. päivän Pohjois-Islannin matkasta voitte lukea täältä

...to be continued

Matka toteutettu yhteistyössä 
Iceland Air ja Visit North Iceland kanssa



Seuraa mitä hellan ja viinilasin välissä tapahtuu


More »
Hellan ja viinilasin välissä
7 Comments
.hidden {display: none !important;}

Follow @johanna_koskiranta