Theme Layout

[Rightsidebar]

Boxed or Wide or Framed

[Framed]

Theme Translation

Display Featured Slider

Featured Slider Styles

[Centred]

Display Grid Slider

No

Grid Slider Styles

[style4]

Display Trending Posts

Display Author Bio

No

Display Instagram Footer

Don´t use my photos without my permission.
Ethän käytä kuviani ilman lupaani.
Copyright ©¸Johanna Koskiranta

Let's Connect

5/recent posts
Itkuista juoksua

Itkuista juoksua


Tehdäänpä välillä vähän yhteenvetoa hyvinvointiprojektistani, josta on 2 viikkoa täynnä.

Ensinnäkin olen alkanut epäilemään olenko koskaan tykännyt juoksusta vai onko aika kullannut muistot? Teen annetut harjoitukset ja käyn juoksemassa 2 kertaa viikossa intervalleina 50 ja 60 minuuttia, mutta en voi sanoa nauttivani kuin kävelyosuuksista ja tunteesta lenkin jälkeen. Sykkeeni on hyvin korkea, joka imee mehut ja kuntoni kehno. Juoksen hyvin rauhallisesti, mutta siitäkin huolimatta se tuntuu pusertamiselta. Älkää käsittäkö väärin, en ole antamassa periksi, mutta kerron rehellisesti, ettei tämä mitään ruusuilla tanssimista ole eikä mitää tule ilmaiseksi.

Toiminnallinen harjoitus, jossa treenataan lihaskuntoa on tarpeen ja sen parissa vietetään myös hetki joka viikko. Kehonkoostumusmittauksessa selvisi, että lihasta tarvitaan lisää ja paljon. Siinäpä varmasti suurin syy myös paastosokerien lievään nousuun, joka pitää lopettaa ennenkuin se pääsee korkeammaksi.

Merienergiaa Yyteristä


Ruokailut alkavat sujumaan paremmin.  Ymmärsin vihdoinkin, että syön edelleen normaalia ruokaa, mutta vähemmän ja samalla opettelen uudelleen ruoka-aineiden kaloripitoisuuksia, jotta tunnistan miinat. En siis orjallisesti laske kaloreita, mutta suurin piirtein pitää pysyä kartalla. Paino on myös laskenut odotetusti, pienin askelin eli jotakin on korjaantunut kehossa edellisestä yrityskerrasta.

Olen tunnistanut stressin merkityksen liikkumisessa. Lenkki ei olen vielä koskaan tuntunut niin pahalta kuin se tuntui tänä aamuna. Ensimmäisen juoksuosuuden jälkeen itkin. En siitä, että en olisi jaksanut, mutta stressi purkautui itkuna. Siinä sitten hyperventiloin ja itkin mieheni kainalossa lenkkipolulla pimeässä metsässä kaunissa lumisateessa - sanon vaan, että teini-ikäisten lasten vanhempana oleminen ei ole helppoa ja toisille vähän vaikeampaa kuin toisille. Tilanteessa oli kaikkia ainekset hienon elokuvan aluksi, jonka jälkeen päähenkilön treenit alkavat sujumaan ja elämä helpottuu. Katsotaan, saako oman elämänsä päähenkilö tilaamansa jatkon elokuvaan.  Hyperventiloinnin jälkeen lenkkiä jatkettiin ja olokin parani vähän, mutta rinnassa oleva möykky painoin koko lenkin ajan niin, ettei hengittämisestä tahtonut tulla mitään. Jalat painoivat enemmän kuin koskaan ja kurkkua kuristi. Pelkään, että stressi kaataa projektin vaikka omalla tavallaan uskon liikkumisen antavan voimia arkeen.

Mieheni lähti tähän hyvinvointiprojektiin mukaan ja ilman hänen tsemppiään tästä ei tulisi yhtään mitään. Vaikka meillä on tässä mukana myös PT en usko, että raahautuisin aamulenkeille klo 08 yksinäni. Lenkit juostaan hiljaisuudessa, koska minun pitää keskittyä jaksamiseen, mutta en silti halua juosta yksin. Musiikki olisi varmaan hyvä juttu, mutta en ole löytänyt sopivia kuulokkeita juoksuun, joten ystävät hyvät vinkatkaa minulle ne oikeat. En millään jaksaisi alkaa googlailemaan.

Yhdessä tämä on niin paljon mukavampaa ja yksin olisi ikävä itkeä. Tällaisia tunnelmia tänään ja tästä jatketaan.

Ihanaa alkanutta viikkoa!

Seuraa mitä hellan ja viinilasin välissä tapahtuu


More »
Hellan ja viinilasin välissä
5 Comments
Pohjois-Islanti Day 2

Pohjois-Islanti Day 2


Kun aamun voi aloittaa ihailemalla auringon nousun maalaamaa vuorta ja tuoksutellen meri-ilmaa, ei päivästä voi tulla huonoa, mutta miten vähän tiesinkään. Islannissa sellaisesta päivästä tulee täydellinen, ikimuistoinen, ainutkertainen, voimaannuttava ja lähes uskonnollinen. Mikään ylisanoista ei riitä kertomaan miten valtavan vaikutuksen Pohjois-Islanti jätti minuun.



Hotelli Siglon aamiainen oli kauniisti katettu ja rauhallinen aamiaishuone antoi hienostuneen alun aamulle. Myös ensimmäinen Skyr tuli nautittua. Makeaa, sanoisin jälkiruoaksi sopivaa, mutta hyvää. Maistamani oli makeutettu versio. Islantilainen Skyr on valmistettu alkuperäisellä islantilaisella skyrhapatteella noudattaen yli 1100 vuotta vanhaa reseptiä. Tämä proteiinipitoinen ja luontaisesti rasvaton tuote on löytänyt paikkansa myös suomalaisten kauppojen hyllyltä.




Ensimmäisenä kohteena oli Dalvik ja Arctic Sea Toursin järjestämä valassafari. Teen tästä safarista oman juttunsa koska se oli niin upea kokemus ja koska valokuvia on paljon. Linkkaan sen myös myöhemmin tähän, mutta yksi kuva on pakko laittaa jo nyt.



Valassafarilta siirryimme eksoottisten kokemusten pariin eli paikkaan nimeltä Ekta fiskur - Baccalá Bar.  Lyhyt oppimäärä kalan perkaukseen ja Kæstur hákarl eli mädätettyä haita. Kerrankin olen kiitollinen, että otin brennivín snapsin vastaan ennenkuin haistoin ja maistoin ammoniakkipommilta tuoksuvaa mädätettyä haita. Kalaa on pidetty haudattuna vähintään 3 kuukautta ja sen jälkeen kuminen kala pestään ja kuutioidaan ja nautitaan runsaiden snapsien kera. Skål!
Saman omistajan hallussa oleva Baccala Bar on ravintola, josta saa perinteisiä kalaruokia. Ehdottomasti käymisen arvoinen.








Tiesittekö, että on olemassa olutkylpylöitä, no minä en tiennyt. Olen kuullut vain samppanjakylyvyistä, mutta olut tekee iholle erityisen hyvää. Uhrauduin testaukseen Björbödin kylpylässä ja eihän se hassumpaa ole, kun ammeen vieressä on oma oluthana, josta saa kylmää olutta ja oluen kanssa voi makoilla lämpimässä oluessa. Tässä kylpylässä mieheni viihtyisi. Ammeeseen mahtuisi kaksikin jos haluaa lähteä parisuhdelomalla olutkylpyyn. Tämäkin kylpylä sijaitsi meren rannlla, kuten lähes kaikki Islannissa.








Rentouttavien kokemusten jälkeen siirryimme pärskeiden äärelle - Goðafoss on 30 metriä leveä ja pudotusta tulee 12 metriä. Mykistävä näky. Tämä sai jälleen miettimään Islannin syvintä olemusta. Rauhallisia pikkukaupunkeja, hiljaisuutta ja millaisten järjettömien voimien keskellä nämä ihmiset saavat ja välillä taas joutuvat elämään. Omalla tavalla vastakohtien maa ja upea sellainen. Tulipa vesi putouksista tai oli merenä edessäni, mutta se on aina yhtä vaikuttavaa, mykistävää ja inspiroivaa. 


Kuvassa matkabloggari Veera Bianca, jolla on aivan upeita matkajuttuja

Kuva: Veera Bianca



Seuraavaksi matkasimme bussin kyydissä Husavikiin ja Adventures in Húsavík´in toimistolle tai ehkä varikko on oikea sana. Edessä oli kiihdyttämistä ja kovaa menoa. Pääni oli hieman heikkovointinen valassafarin veneilystä, joten lähdin suosiolla kyyditettäväksi. Kyyti oli poukkoilevaa, mutta raikas ilma teki hyvää ja maisemat olivat upeita, mutta ei minusta tulisi offroad kuskia eikä edes kartturia. 






Päivän viimeinen etappi oli Husavikin Whale museum jonka luurangot ja faktat täydensivät päivän valassafaria. Paljon tietoja valaista ja myös lahjoituksena saatu sinivalaan luuranko. Järkyttävää minkä kokoisia otuksia meressä elää, mutta onneksi elää - vielä. Valaissa on jotakin äärimmäistä sympaattisuutta. 






Tiiviin päivän jälkeen on ihana päästä dinnerille pienen pieneen lähiöravintolaan Restaurant Salka´an. Alkupalaksi listalla oli mm. savustettua lunnia. Se äärimmäisen sympaattisen näköinen pikku hemmo, jota emme valitettavasti tavanneet matkan aikana. Islannissa arvioidaan pesivän arviolta 6-8 miljoonaa lunnia. Ne saapuvat huhtikuussa ja muuttavat syksyllä kauemmas merelle. Tunnustan, maistoin ja se maistui hyvälle. 

Pää painui Fosshotel Husavikin tyynylle ja vieressä höyrysi kupillinen kuumaa kamomillateetä rauhoittamassa unia päivän kokemuksilta. Hämmentyneenä kaikesta kokemastani nukahdin syvään uneen. 



Seuraavaksi kerron teille 3. päivän ohjelman ja 1. päivän ohjelmasta voitte lukea täältä.

...to be continued

Matka toteutettu yhteistyössä 


Seuraa mitä hellan ja viinilasin välissä tapahtuu








 
More »
Hellan ja viinilasin välissä
5 Comments
Mustapapukeitto

Mustapapukeitto


Lämmittäviä, mutta keveitä keittoja talven pimeyttä vastaan. Tarvitaan, joten yritän saada niitä tänne teidänkin iloksenne. Tämä keitto on napattu Hyvä Terveys -lehden Kilot veks liitteestä. Liite on erikseen lehtipisteissä myynnissä ja on täynnä suht järkevää juttua laihduttamisesta. Sen lisäksi lehdestä löytyy 10 päivän ajaksi 1600 kcal ruokalistat vegenä ja normina, joten sorruin ostamaan lehden. Tällaiselle luovalle keittiönhengettärelle kalorien laskeminen on todellinen kirosana ja niin suuri vääryys. Ymmärrän kuitenkin, että se tekee äärimmäisen hyvää välillä taas nähdä miten kalorit kertyvät ja miltä kalorimäärät näyttävät lautasella erilaisissa ruokamuodoissa. Otan tämän opiskelun kannalta ja toivottavasti nämä iskostuvat mieleni syvimpiin sopukoihin loppuelämäkseni. Tämä ei siis missään nimessä tarkoita nautinnoista luopumista, mutta jos vähän maltillisemmmin ja harvemmin.

Olen nyt kokeillut kaksi reseptiä ja toinen eli munakoiso-moussakka oli ala-arvoinen esitys sellaisenaan eli vaatii tuunausta ronskilla kädellä, kun taas tämä mustapapukeitto oli loistava. Tämä kyseinen keittohan sai jäsenteni treenikivut hellittämään, tosin ihan siitä syystä että mieheni oli heittänyt 7 jalopenon palasta sekaan ja se sai poltot siirtymään hetkellisesti suuhun ja ruokatorveen. Joten hieman maltillisemmin jalopenoja ja hyvää tulee.

Eilisen ensimmäinen intervallitreeni meni ihan hyvin. Sadattelin mielessäni puoleen matkaan saakka ja vasta sen jälkeen uskoin siihen, että jaksan loppuun saakka. 50 minuuttia juosten ja kävellen ja n. 6 kilometriä oli matkana. Tunsin hetkellistä ylpeyttä itsestäni, mutta se katoaa yhtä nopeasti kuin tulikin koska huomenna aika on 90 minuuttia. Voitte seurata hidasta ja kiduttavaa kuolemaani instastoriesin kautta.


Herkullisia keittohetkiä ja ihanaa viikonlopun jatkoa!




Mustapapukeitto


2 dl kypsiä mustapapuja huuhdeltuna
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 rkl öljyä
1 rkl tomaattipyreetä
1 tl juustokuminaa
7 dl kasvislientä
1 prk tomattimurskaa
200 g pakastemaissia
jalopenopaloja purkista oman maun mukaan (6 oli jo aika väkevää)
1 limen mehu
1 tl suolaa

1/2 ruukku korianteria
(1 dl ranskankermaa)

Hienonna sipuli ja valkosipuli. Paista sipuleita öljyssä kattilassa n. 5 minuuttia. Lisää tomaattipyree ja juustokumina. Jatka paistamista vielä muutama minuutti.
Lisää huuhdellut pavut, tomaattimurska, pakastemaissi ja kasvisliemi, nosta lämpöä ja jatka keittämistä vielä noin 15 minuuttia.
Hienonna jalopenot ja lisää ne kattilaan yhdessä limen mehun ja suolan kanssa.
Tarjoa keiton kanssa hienonnettuna korianteria ja ranskankermaa.

Seuraa mitä hellan ja viinilasin välissä tapahtuu




More »
Hellan ja viinilasin välissä
0 Comments
Hedonistin mietelmiä laihduttamisesta

Hedonistin mietelmiä laihduttamisesta


Täällähän sitä odotetusti kiroillaan joka kerta kun joudun nousemaan tai istumaan. Eilen kipeänä olivat jalat, tänään vatsa ja jalat. Vaikka tein eilen aamulla tunnin palauttavan kävelyn ja toistin saman tänään, en onnistunut selviämään ilman kipuja. Kauhulla ajattelen miten kipeänä olisin ilman niitä. Tosin tämä on väistämätöntä kun ekan kerran nostaa mäyräkoiraa raskaamman painon ilmaan useamman kerran ja vielä toistojen kanssa.

Nyt yritän selvitellä itselleni miten selviän ruokailuista parhaiten. Eilen teimme tosi pahaa moussakaa ja tosi hyvää mustapapukeittoa. Yritin jopa muunnella moussakaa sen valmistuttua, mutta en saanut siitä kelvollista sillä kalorimäärällä mitä sen olisi pitänyt olla. Ihmettelen suunnattomasti, miten joku voi päästää lehteen noin huonoja reseptejä.  Mustapapukeitto oli hyvää, vaikkakin mieheni heitti sekaan jalopenoja sen verran että tukka meinasi irrota. Tosin etuna oli, että lihaskivut katosivat hetkeksi kun suussa poltti sen verran rajusti. Tästäkin huolimatta keitossa on potentiaalia kunhan ensi kerralla laittaa vähän vähemmän tulisuutta. Saatte reseptin vielä tällä viikolla kun saan sen kuvattua.

Kalorimääräni on rajattu, mutta sitä on aivan riittävästi valmistaakseni hyvänmakuista ja ravintorikasta ruokaa. Rahkalla en lähde pelailemaan. Olen kerrasta oppinut läksyni - ei prosessoiduille maitotuotteille ja tupla ei keinotekoisesti makeutetuille maitotuotteille. Niistä saa suoliston huonoon kuntoon ja sen seurauksena koko kroppaa voi huonosti. Purkillinen kreikkalaista jogua on hyvä juttu, mutta 4 purkillista ei. Vastarannan kiiskenä teen siis omaa laihdutusruokavaliotani tiettyjä rajoja noudattaen ja ohjenuorana on hyvää, herkullista ja helposti.



Olen miettinyt paljon suhtautumistani liikuntaan, tässä on ollut aikaa kun en ole päässyt sohvalta ylös. Miksi koen voimaharjoittelun niin äärimmäisen vastenmielisenä, vaikka tiedän sen tekevän hyvää. Vastaus ei ole vielä löytynyt ja yritän korjata asennevammaani. Vielä olen kuitenkin sitä mieltä, että liikunnan kuuluisi tuntua miellyttävältä myös suorituksen aikana eikä vain sen jälkeen. Parantumaton hedonisti - kyllä! Onkohan tämä ihan last season -ajattelua vai olenko ehkä kuitenkin ranskalainen liikkuja. Josta lähtikin ajatus - haluaisin tavata ranskalaisen PT:n ja selvittää millaista liikuntaa siellä ehdotetaan ja millaista ruokavaliota tarjotaan laihduttajille. Enpä usko kahvakuulailun olevan ykköslajeja. Onko siis mahdollista saavuttaa hyvää kuntoa miellyttävällä tavalla vai vaatiiko hyvä kunto aina kipua ja tuskan kyyneliä. Pitääkö aina pusertaa viimeisetkin mehut, jotta kunto nousee vai voisiko tätäkin tehdä vähän ranskalaisemmin?

Seuraa mitä hellan ja viinilasin välissä tapahtuu ja miten projekti etenee








More »
Hellan ja viinilasin välissä
7 Comments
Loppuelämäni ensimmäinen päivä

Loppuelämäni ensimmäinen päivä


Tänään oli loppuelämäni ensimmäinen päivä. Opettelen säännöllisen liikunnan ja syömään sopivalla annoskoolla. Kroppani pitäisi olla vastaanottavaisempi laihdutukselle, koska rauta-arvot on saatu kuntoon. Lääkärin mielipide oli, että matalat varastoraudat tekivät kaikenlaista hallaa mm. painonnousua kilpirauhanen laiskistumisen takia. No, kohta jossakin vaiheessa nähdään pitikö teoria paikkansa vai ei.
Joka tapauksessa, yritän opetella itselleni sopivaa annoskokoa ja kalorimäärää sekä mieluista liikuntamuotoa koiran lenkityksen lisäksi. Olen oikeasti aika innoissani tästä, vaikka tiedän koko homman olevan ihan pelkkää tuskaa alkuun.



Tänään oli ensimmäinen toiminnallinen treeni ja toden totta meinasin kuolla. Inhoan äärirajoillani olevaa liikuntaa, mutta kun kunto on huono niin kaikki liikunta on äärirajoilla olemista. Olen juuri niitä naisia, joka nauttii eniten liikunnasta jälkikäteen kun olo on eufoorinen, mutta itse suoritus tässä kunnossa on silkkaa kidutusta. Kiroilin ja puuskutin, välillä olin varma kuolemastani ja välillä pelkäsin etten kuolekaan. Jalat hapottivat, päähän satttui, pyörrytti, niskat jäpittivät, maha oli tiellä ja puuskutin kuin isompikin veturi ja syke oli pilvissä. Luojan kiitos etten ottanut sykemittaria mukaani. Voitte uskoa, että tapahtumasta ei ole kuvamateriaalia.

Tästä se sitten alkaa... liikunnan ilo. Vuosi 2018 on hyvinvoinnin vuosi ja teen kaikkeni sen eteen.

Hetken joutuu kaivamaan, mutta toivotaan että jostakin se vielä löytyy takaisin. Tilanne helpottuu aivan varmasti, jos kun painoa putoaa. Ensimmäinen tavoitteeni onkin, että kesäkuussa pystyn juoksemaan kevyesti. En tähtää maratooneille, haluan vain ylläpitää kuntoani juosten ja mielestäni se ei ole liikaa pyydetty. Tosin siihenkin on vielä pitkä matka.

Opin myös, että Twisted Sistersin We´re not gonna take it on ihan parasta treenimusaa. Kukapa olisi uskonut.

Sisustetaan sitten myöhemmin lisää, koska valo loppui tänään kesken päivän eli lupaamani sisustusaddiktio osa 2 tulee myöhemmin tällä viikolla. Nyt yritän toipua sohvan nurkassa kokemastani ja valmistautua henkisesti siihen, että aamulla en varmasti pääse ylös sängystä ja jos satun pääsemaan on listassani Pilatesta huomiselle aamulle.

Tsemppiä viikkoon, sitä tässä todellakin tarvitaan!

Seuraa mitä hellan ja viinilasin välissä tapahtuu
More »
Hellan ja viinilasin välissä
9 Comments
Taljarakkautta

Taljarakkautta


Ovatko kaikki lopettaneet joulun? Minä en vaan raaski luopua vihreydestä, valkoisuudesta ja pehmeydestä. Olen ostanut 5 amaryllistä. Kaikki eri aikaan jotta saan leikattua niitä maljakkoon, kun ne ovat tarpeeksi pitkiä. Minulla on siis amarylliskasvattamo kodinhoitohuoneessa.

Toinen lankeamukseni ennen joulua oli taljat. Otsikko oli siis oikein eikä se ollut kaljarakkautta, kuten ihan varmasti iso osa teistä luki. Kirjoittelen sitten myöhemmin ihanista Porilaisista Ruosniemen Panimon oluista. Oikeastaan ostin ensimmäisen taljan jo syksyllä mökille ennen kuvauksia ja siitä se sitten lähti. Piti saada myös muutama harmaa ja sen jälkeen pianon eteen penkille vielä yksi valkoinen ja olohuoneeseen jalkarahin päälle yksi valkoinen. No onhan ne tosi kauniita ja jotenkin tähän kovaan pimeyteen kaikki pehmeys on tervetullutta. Sitä paitsi en voisi kuvitella mukavampaa aamukahvipaikkaa kotosalla kuin pehmeä talja. Vielä yksi pitää ostaa, jotta Hippu saa ihan oman taljan sohvalle. Pitäähän mäyräkoiralla oma talja olla. Teen huomenna instastoriesin puolelle esittelyn kaikista taljoistamme.







Kynttilöitä olen kuluttanut varmaan kilometrin verran, mutta ihan varmasti olen säästänyt sähköä ja myrkyttänyt perheemme keuhkoja. Ostin ennen joulua 150 kruunukynttilää, 100 tuikkua ja tietysti isoja kynttilöitä. Siitä voi sitten miettiä miten paljon nokea olen puskenut ilmaan tällä tunnelmapakkomielteelläni. Ilman kynttilöitä ei vaan voi elää, nekin pehmentävät tätä kovaa ja ankeaa vuodenaikaa.

Iso Muru ehdotti kuusen purkua eilen, mutta minä päätin että kuusi saa olla ihailun kohteena Nuutin päivään saakka kuten kaikki muutkin joulukoristeet. Sen jälkeen minä aloitankin kevään oli ilma mikä tahansa.

Tistaina kerron mikä oli joulun oudoin sisustusviehtymykseni ja miten se näyttää vain lisääntyvän vaikka joulukin jo meni. Vinkkiä siitä jo huomenna instastoriesin puolella. Nyt keskityn sytyttelemään takkaa ja kuuntelemaan miten ulkona myrskyää. Onneksi en antanut periksi kuusen kanssa, on se vaan niin nätti.

Ihanaa alkavaa viikkoa ja paljon kynttilöitä elämää pehmentämään!

Seuraa mitä hellan ja viinilasin välissä tapahtuu




More »
Hellan ja viinilasin välissä
0 Comments
Uuden vuoden isot lupaukset

Uuden vuoden isot lupaukset






Vuosi 2017 meni ja vihelsi mennessään. On sellainen olo, etten kerennyt junaan vaan seurasin sen menoa sivusta. Ruuhkavuosilla on suuri osa tässä, mutta myös terveysongelmilla sekä ihan arjen kipuilulla. Lasten koulunkäynti ei ole aina ihan peruskauraa. Ei tämä varsinaisesti ole ollut ruusuilla tanssimista.
Asiaa helpottaa, kun on joku, kenen kanssa näitä asioita selvittää ja jakaa, joku jonka kainalossa voi niiskuttaa huonon hetken tullen, eikä tarvi olla mitään muuta kuin oma itsensä.

Olen onneksi saanut tehdä ihania matkoja. Alkuvuodesta kävimme perheen kanssa Salzburgissa ja laskettelemassa, kesän teimme mökkiremppaa ja nautimme Luvian sateisesta kesästä, syksyllä haimme aurinkoa perheen kanssa Kreetalta, käväisin myös Pohjois-Islannin unohtumattomissa maisemissa ja piipahdin nopeasti Pariisissa joulun alla. Nämä laataavat akkuja ja antavat valtavan määrän inspiraatiota.

En yleensä harrasta uuden vuoden lupauksia, mutta poikkeus vahvistaa säännön. Ensi vuonna ajattelin ruuhkavuosista huolimatta keskittyä enemmän itseni hoitamiseen. Kaiken muun hoitamisen keskellä olen päästänyt itseni sellaiseen kuntoon, että vyhdin setvimisessä saattaa mennä hetki, mutta eiköhän se selviä. Aloitan elämäntaparemontin ja haluan löytää liikkumisen ilon ja hyvänolon. Keväällä haluan olla jälleen siinä kunnossa, että jaksan juosta. Vaikka moni puhuu kehopositiivisuudesta, niin minulle ylimääräinen paino tuntuu painolta, enkä näe tässä mitään positiivista. Ylipaino vaikeuttaa liikkumista, lisää diabetesriskiä ja aiheuttaa niin paljon muitakin terveysongelmia. Olen jo sen ikäinen, että ymmärrän ylipainon vaarat ja eikä tilanteeni parane ennenkuin olen saanut painoa pois. Alkuvuodesta kevennetään reseptiikkaa, mutta mausta ei tingitä. Minulle ruoka ei tule koskaan olemaan polttoainetta vaan yksi aistinautinnoista.

Haluan myös kuvata enemmän ja muutakin kuin ruokaa. Matkoilla kuvaaminen on ollut ihanaa ja Islannin matkalla innostuin taas henkilökuvauksesta, kiitos Veeran. Niin ja tottakai haluan matkustaa paljon ja inspiroitua lisää.

Lupaan myös pyrkiä ulos kaikista näkymättömistä karsinoista, joita olen itselleni rakentanut. Uskon, että tässäkin iässä koko maailma on avoin ja kaikkea voi tehdä, kunhan tekee sitä suurella sydämellä. Tämä tulee näkymään blogissa, mitä vain voi olla luvassa ja varmasti jo alkuvuodesta tulee tapahtumaan mukavia juttuja.

Siinä on lupausta kerrakseen, mutta kun julkisesti lupaa jotakin, niin on hitokseen paljon vaikeampaa perääntyä.


Ihanaa uutta vuotta!

Seuraa mitä hellan ja viinilasin välissä tapahtuu





More »
Hellan ja viinilasin välissä
4 Comments
.hidden {display: none !important;}

Follow @johanna_koskiranta